Tervehdys lukijoille vielä jäisen meren ääreltä!
Kevät on tuloillaan ja ajattelin kirjoitella hieman veneilystä. Sehän on useimmille varsin tuttua puuhaa tavalla tai toisella. Ensimmäisenä tapana liikkua vesillä on useimmiten soutaminen heti uimisen ja veteen putoamisen jälkeen. Laitankin tähän kuvan isäpoikaretkeltä ukinmummon luo missä veneiltiin.
 |
| Ukki, poika ja ukinmummo |
Verkoillehan siinä ollaan menossa. Ukilla ja ukinmummolla ei ole tietenkään pelastusliivejä kun ei ole 80 edelliseenkään vuoteen ollut. Hurjaa puuhaa kun verkonlaskija melkein takatuhdolla seisoa horjahtelee titaanisine polvineen ja teräksisine lonkkineen. Poika sensijaan on varustettu liiveillä vaikkei niitä kuvasta helposti huomaakaan. Sepä onkin nykyliivien etevyys, että ne ovat helppokäyttöisiä ja mukavia päällä.
Jottei nyt tulisi haukuttua yksistään vanhuksia niin voidaanhan tähän laittaa toinenkin kuva.
 |
| Kruunuvuorenselällä vauhtia hakemassa |
Siltä se näyttää, että isäkin luottaa rintakarvojen kelluttavaan voimaan. Pitäisi isän tietää mitä merellä voi sattua vaikka onkin hyvä keli, isä on koulutettukin siihen. Veden ei tarvitse olla edes kovin kylmää kangistaakseen. Ja veneeseen pääsy on hyvälläkin kelillä aina aika hankalaa, varsinkin purjeveneisiin.
Kummassakin retkessä oli kuitenkin onnellinen loppu verkkoretkeltä tuli kalaa ja purjehdusretkeltä hyvä mieli.
Seuraavalla kerralla asia onkin Εύρηκα!
Isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti