Kakun retki

Heippa taas!

Aika yllättävä otsikko mutta se on totta. Jouluksi ukinmummo ja Maikki-täti kutsui koko suvun Joulun ja syntymäpäiviensä viettoon Himokselle. Isä päätti leipasta oikein maittavan Jouluisen hedelmäkakun ja etsi tietenkin englantilaisen ohjeen siihen. Ihan täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole onko tämä perienglantilainen vai olisiko siinä ripaus italialaista maustetta mukana. Ohje löytyy kuitenkin tästä linkistä:
 http://www.bbc.co.uk/food/recipes/traditionalchristmas_14567. Kakun aineksia haettiin Tallinnasta saakka koska osa aineksista ovat Suomessa tuhottoman kalliita kuten esimerkiksi macadamia pähkinät. "Likkeeriosastoakin" kakkuun piti laittaa jonkun verran jo ennen paistoa. Kakku paistettiin muistaakseni 18.11. Paiston jälkeen sitä juoteltiin aina silloin tällöin niinkuin asiaan kuuluu. Kakku koristeltiin 21. päivä ja tämän näköinen siitä tuli.

Erikoisia nuo englantilaiset, ensin kakkuun laitettiin marsipaanikerros ja sitten vielä sokerikuorrute.
No sitten pakattiin autoon vähän tavaroita eli piripintaan täyteen. Kinkku piti oikein sulloa takapaksiin. Kinkku piti tietysti olla matkassa vaikka täysihoitoon mentiinkin, kuka sitä nyt ilman kinkkua...
Kakun ja koko perheen matka sujui mukavasti hurauttaen Padasjoella käytiin apsilla hamppareillakin. Kakku saatiin ehjänä juhlapaikalle. Perjantaina koetti juhla-aika ja haa sentään - paikalle oli saapunut kilpailevia kakkuja. Sopu sentään sijaa antoi kahvipöydässä.
Kakku siis avattiin ennen Joulua ja sitä naposteltiin Jouluna ja lomasen päätyttyä se matkasi koti Helsinkiin.
Seuraava matka tehtiin Kotkaan ja Lappeenrantaan. Ja vielä jäi.
Isä söi tämän viimeisen palan 12. tai 13. tammikuuta.

Isä

Seuraavaksi saattaa tulla juttu Jouluisesta säästä... ehkä

Heureka

Oltin viime viikonloppuna heurekassa isä poika retkellä.

Näyttelyssä oli klimax eli näyttely jossa käveltiin kumisaappaat jalassa koska vettä oli nilkkoihin asti.

Huomenna ollaan menossa uimaan ja katsomaan joysticejä koska rupean pelaamaan lentosimulaattori pelejä.
-Poika

Vesillä sitä seilataan

Tervehdys lukijoille vielä jäisen meren ääreltä!

Kevät on tuloillaan ja ajattelin kirjoitella hieman veneilystä. Sehän on useimmille varsin tuttua puuhaa tavalla tai toisella. Ensimmäisenä tapana liikkua vesillä on useimmiten soutaminen heti uimisen ja veteen putoamisen jälkeen. Laitankin tähän kuvan isäpoikaretkeltä ukinmummon luo missä veneiltiin.

Ukki, poika ja ukinmummo

Verkoillehan siinä ollaan menossa. Ukilla ja ukinmummolla ei ole tietenkään pelastusliivejä kun ei ole 80 edelliseenkään vuoteen ollut. Hurjaa puuhaa kun verkonlaskija melkein takatuhdolla seisoa horjahtelee titaanisine polvineen ja teräksisine lonkkineen. Poika sensijaan on varustettu liiveillä vaikkei niitä kuvasta helposti huomaakaan. Sepä onkin nykyliivien etevyys, että ne ovat helppokäyttöisiä ja mukavia päällä.

Jottei nyt tulisi haukuttua yksistään vanhuksia niin voidaanhan tähän laittaa toinenkin kuva.

Kruunuvuorenselällä vauhtia hakemassa

Siltä se näyttää, että isäkin luottaa rintakarvojen kelluttavaan voimaan. Pitäisi isän tietää mitä merellä voi sattua vaikka onkin hyvä keli, isä on koulutettukin siihen. Veden ei tarvitse olla edes kovin kylmää kangistaakseen. Ja veneeseen pääsy on hyvälläkin kelillä aina aika hankalaa, varsinkin purjeveneisiin.

Kummassakin retkessä oli kuitenkin onnellinen loppu verkkoretkeltä tuli kalaa ja purjehdusretkeltä hyvä mieli.

Seuraavalla kerralla asia onkin Εύρηκα!

Isä

Kalevalan päivä.

Joo eilen oli Kalevalan päivä. Unohdin kirjoitaa eilen. Kalevalasta kaikkihan tuntevat kalevalan edes joten kuten.

Muuta jos eivät niin tässä on hyvä linkki jossa sitä voi harjoitella.http://www.kalevalaseura.fi/kalevalankankahilla/

-POIKA

Karkauspäivä

     Eliikäs tääsä on karkauspäivä diakrammi.

                              

Karkauspäivä on kerran neljässä vuodessa.

 Karkauspäivä lisätään vuoteen, jotta kalenteri vuodenaikoja vastaisivat astronomisia vuodenaikoja.

-Poika

Opinnäyte painaa päälle

Lukijalle tiedoksi, että isä opiskelee samoin kuin poikakin. Opinnot ovat vaan hieman erilaisia. Pojalla opinnot ovat ehkä jopa tärkeämpiä kuin isällä koska ne antavat pohjan tulevaisuudelle. Perusopetus vaikuttaa nykyisin hieman erilaiselta kuin isän ollessa pojan ikäinen. Isä kirjoitteli lähes joka viikko äidinkielessä aineen. Nyt ainekirjoitus  on supistunut huolestuttavan vähään. Ainakin pojan puheista sain sellaisen käsityksen.

Isä opiskelee ammattikorkeakoulussa josta pitäisi valmistua käytännön osaajia ja asiantuntijoita. Kovin on vain pehmeällä pohjalla käytännön taidot. Hirvittää mennä töihin ja toivoa, ettei kaikki mene metsään.
Isä soisikin, että ammattikorkeakoulussa olisi enemmän painotusta käytännön harjoituksiin, kaikkihan eivät välttämättä pääse oman alansa kesätöihin. Isä ei tässä tahallaan kerro mitä opiskelee, eiköhän se sitten joskus selvene.

Isällä oli hyvä tuuri kun sai opinnäytetyön aiheeksi sellaisen joka on kiinnostanut koko työn ajan. Maastotyö oli mukavaa ulkoilua lukuun ottamatta hirvikärpäsiä (Lipoptena cervi). Niitä oli paikoin enemmän kuin laki sallii. Tietokonehommat ovat nekin olleet mukavia koska uuden ohjelman (ArcGIS) käytössä on ollut tiettyä jännitysmomenttia. Ei ole turhan helppo eikä vakaa. Noh, nyt alkaa työ olla vaiheessa jossa enempi kirjoitellaan ja mietitään mitä tuli tehtyä.

Tässä onkin kuva opinnäytetyömaalta:

Korkeusvaaitusta Pyhällössä 5.12.2011

Kuvassa ovat isä ja poika. Hieno juttu kun sain pojan mukaan työhön, oli näppärä kirjuri ja osasi myös mitata.

Olisikos seuraavalla kerralla hyvä siirtyä merelle?

Isä

C-KASETTI

Eikö ole päähän jäävä biisi.

-Poika

Vihdoin isä pääsee kynän varteen

Tai eihän tämä tietenkään mikään kynä ole. Mikä lienee tietokoneen hilavitkutin mutta kyllä tätä sopii käyttää koska 80 v. mummokin kirjoittaa päiväkirjaa tietokoneella. Mitäköhän siellä lukee, tietysti jotain kauheuksia mitä isä on tehnyt nuorena.
Isällä on ollut kiirusta koulun kanssa. On pitänyt tehdä metsätuhokokoelmaa ja työäpaikkahakemuksia. Tietokoneella tietysti.
Tuhokokoelman merkeissä pääsin sentään sunnuntaina retkeilemään kasvitieteelliseen puutarhaan Kaisaniemeen. Retkiseurana oli pojan sijasta äiti-ihminen. Pojalla oli ulkoilukiireitä kotimaisemissa.
Löytyihän sieltä tuhoja. Selkärankaisista ainakin kani ja ihminen.
Kanituho on aika selvä, sehän puputtaa kuorta ja oksankärkiä puista ynnä pensaista.
Ihmistuho onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu. Puistoon on istutettu tietenkin monia erilaisia lajeja eri puolelta maailmaa. Eräs laji, nutkansypressi (Chamaecyparis nootkatensis) oli täysin kuivanut. Puun tai ainakin sen yhteyttävien osien kuoleminen johtuu pakkasesta. Laji on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosan vuoristoista, eikä se kestä pakkasta. Ihmisten onkin hyvä muistaa tämä asia kun suunnitellaan istutuksia. Talousmetsien osalta taimimateriaali on viranomaisvalvonnassa, onneksi.

Nutkansypressi 26.2.2012

Toivottavasti puu vielä toipuu, ainahan puut eivät kuole vaikka jonain vuonna ne näyttävät huonoilta.

Tämä tällä kertaa, seuraavalla kerralla isä käsittelee jotain pojan kanssa yhdessä tehtyä hommaa.

Isä

      

Myrskytuhoja suomenlinnassa. 

-Poika

Lauantaina

Syötiin Perinteisesti Lauantaina Hernerokkaa.

-Poika

Harjoitus tekee mestarin

Hetken kun täs harjoitellaan niin eiköhän blogi ala tottelemaan meitä.